meta

Lentogeofysikaaliset matalalentokartat 1:20 000

Tiivistelmä: GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon oma gammasäteily. Magneettisissa mittauksissa mitataan maan magneettikentän voimakkuutta (magneettivuon tiheyttä) ja mittaustuloksena saatava suure on kokonais- eli totaalimagneettikentän voimakkuus. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisistä ominaisuuksista. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaustaajuuksia on ollut 1, 2 tai 4. Gammasäteilymittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä. Mittauksille on tehty lukuisia menetelmä-, taso- ja muita korjauksia ja lopuksi aineistosta on tuotettu KKJ-lehtijaon mukaiset 1:20 000 mittakaavaiset, topografisella pohjakartalla varustetut värilliset sama-arvokartat HP-RTL formaatissa ja ne on muunnettu myöhemmin PDF-formaattiin.
Käyttötarkoitus:

Geofysikaaliset matalalentokartat soveltuvat malminetsintään, kallioperäkartoitukseen, maaperätutkimuksiin ja ympäristötutkimuksiin alueellisessa mittakaavassa. Tarkempaa tutkimista varten on olemassa, näidenkin karttojen pohjana oleva, käsitelty linjakohtainen data (.XYZ), josta voidaan tehdä tulkintoja.

MAGNEETTISISTA KARTOISTA

Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa mittaustuloksiin paikallisia magneettisia vaihteluita eli anomalioita. Magneettisten mittausten syvyysulottuvuus voi olla satoja metrejä, joskus jopa kilometrejä. Laajemmat tasaiset anomaliavyöhykkeet antavat viitteitä syvältä tulevista magneettisista muodostelmista ja terävät, sivusuunnassa nopeasti vaihtelevat anomaliat viittaavat pinnan lähellä oleviin muodostumiin. Anomalioista voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimakkuutta. Tulkinnassa päätellään esiintymän kivilajia, kokoa ja ominaisuuksia. Kivilajien ohella geologisesta rakenteesta kuten ruhjeista ja rikkonaisuusvyöhykkeistä saadaan tietoa. Magneettista menetelmää käytetään laajalti apuna kivilajirajojen määrittämiseen sekä lisäksi malminetsintään ja geoteknisiin tutkimuksiin.

SÄHKÖMAGNEETTISISTA KARTOISTA

Maa- ja kallioperän sähkönjohtavuus vaihtelee suuresti. Kivilajin sähkönjohtavuus riippuu johdemineraaleista ja niiden määrästä ja erityisesti niiden esiintymistavasta. Yhtenäisen johtavan kappaleen sähkönjohtavuus on huomattavasti parempi kuin piroitteisen mineraalin aiheuttama sähkönjohtavuus. Heikosti sähköä johtavilla kivilajeilla voimakas magneettisuus (magneettinen suskeptibiliteetti) aiheuttaa negatiivisen reaalikomponentin. Ilmiötä kutsutaan magnetiittiefektiksi, koska ilmiön aiheuttaja on magnetiitti.

Maalajien sähkönjohtavuus on huomattavasti heikompaa ja parhaiten sähköä johtavat savikot. Maaperän vesipitoisuus vaikuttaa myös johtavuuteen siten, että hienot maalajit, jotka sisältävät paljon vettä, johtavat paremmin kuin kuivat ja karkeat hiekat ja sorat. GTK:n elektromagneettisten lentomittausten syvyysulottuvuus on kymmeniä metrejä. Jos maan pinnassa on hyvä johde, syvyysulottuvuus on pienempi, mutta jos johteen yläpinnasta pintaan saakka on huonosti johtavaa ainesta, voi syvältäkin (n. 100m) tulla esiin hyvin johtava esiintymä. Reaalikomponentti kuvaa paremmin hyviä johteita ja imaginaari heikompia johteita, jotka usein liittyvät veteen, kuten suot, järvet ja kosteikot. Jos on käytettävissä useampi taajuus (2- tai 4-taajuusjärjestelmä) matalin taajuus sopii paremmin hyville ja syvemmällä sijaitseville johteille ja korkein taajuus kertoo parhaiten pinnan lähellä olevien huonommin johtavien rakenteiden ominaisuuksista. Malminetsinnän ja geologisen kartoituksen ohella sähköistä menetelmää voidaan hyödyntää ympäristö- ja geoteknisissä tutkimuksissa.

Näennäisen ominaisvastuksen arvot ovat suuntaa antavia ja ne eivät useinkaan kerro pinnalla olevan aineksen johtavuudesta, vaan ylipäänsä johteesta, joka voi sijaita syvemmälläkin. Näennäistä ominaisvastusta laskettaessa mallina on käytetty puoliavaruutta, mikä ei useinkaan kuvaa paikallista geologista rakennetta, ja siksi sen tuloksia on käytettävä vain suuntaa antavina ja laajojen alueiden arvioina, ei pistemäisesti. Näennäisen ominaisvastuksen etuna on kuitenkin pidettävä sen riippumattomuutta lentokorkeuden vaihteluista, toisin kuin reaali- ja imaginaarikomponenttien.

GAMMASÄTEILYKARTOISTA

Suurin osa maanpinnalla havaitusta gammasäteilystä tulee noin 10 - 40 cm:n syvyydeltä ja siten Suomessa jäätiköitymisen vaikutus, paksut irtomaapeitteet ja kosteikot rajoittavat menetelmän soveltuvuutta. Radiometriset menetelmät soveltuvat sekä malminetsintään että geologiseen kartoitukseen. Kivilajien välinen vaihtelu sekä erilaiset geologiset prosessit ovat havaittavissa radiometrisin mittauksin. Malminetsinnässä tärkeimpänä on ollut uraaninetsintä, mutta menetelmä soveltuu myös muiden mineraalien kuten kullanetsintään. Maaperätutkimuksissa menetelmää on sovellettu moreenien luokitukseen ja turvetutkimuksiin. Hienoainespitoisuuden kasvaessa moreenien vesipitoisuus kasvaa ja se aiheuttaa gammasäteilyn vaimenemisen. Vastaavasti turvetutkimuksissa tätä veden aiheuttamaa gammasäteilyn vaimenemista on käytetty apuna soiden luokittelussa ohut- ja paksuturpeisiin soihin. Karttojen anomalioiden värit on määritelty lentoaluekohtaisesti ja siten niiden avulla ei voida suoraan päätellä gammasäteilyn voimakkuutta eri puolilla Suomea, vaan se selviää vertaamalla väriä histogrammijakaumassa numeroarvoihin tai katsomalla sama-arvokäyrien numeroarvoja.

SIVILISAATION VAIKUTUKSET

Kaikki kartoissa näkyvät anomaliat eivät välttämättä johdu pelkästään luonnon maa- tai kallioperän ominaisuuksista, vaan siellä näkyy usein myös sähkölinjojen, rautateiden, rakennusten ja muiden ihmisen aikaansaamien kohteiden vaikutusta. Tätä esiintyy erityisesti sähkömagneettisissa kartoissa.

Käyttökelpoisuus: Aineisto soveltuu lähinnä alueelliseen tutkimukseen.
Teema avainsana: Geotieteet (geoscientificInformation)
Koordinaattijärjestelmä: Ei georeferoitu
Jakeluformaatin nimi: Pdf
Aineiston formaatti: Pdf

GTK-SYKE Metatieto:

Metatiedon tiedot
Metadatan kieli: Suomi
Merkistö: 8859part15
Viimeinen päivitys: 2013-09-09
Metatiedosta vastuussa oleva osapuoli:
Organisaation nimi: Geologian tutkimuskeskus
Rooli: Omistaja
Yhteystiedot:  
Puhelinnumero: 0295030000
Fax-numero: 0295032901
Osoitetiedot: PL 96 (Betonimiehenkuja 4)
02150 ESPOO
Sähköpostiosoite: geodata@gtk.fi
Hierarkiataso: Dataset
Metatiedon standardin nimi: ISO 19139 Geographic Information - Metadata - Implementation Specification
Metatiedon standardin versio: 2007
Metatiedon tiedostotunniste:  
Ylemmäntason tiedostotunniste: Aerogeofysikaaliset matalalentokartat 1:20 000

Takaisin

Aineiston tunnistamistiedot
Viitetiedot:  
Päivitys:  
Luonti:  
Julkaisu:  
Aikaviite:  
Vaihtoehtoinen nimi:  
Versio: 1.0
Version päiväys: 1972-01-01
* Esitystapa: Kartta
Resurssin tunniste:  
Tunnisteen tyyppi: FI
Aineistosta vastuussa oleva osapuoli:
Organisaation nimi: Geologian tutkimuskeskus
Rooli: Omistaja
Yhteystiedot:  
Puhelinnumero: 0295030000
Fax-numero: 0295032901
Osoitetiedot: PL 96 (Betonimiehenkuja 4)
02150 ESPOO
Sähköpostiosoite: geodata@gtk.fi
Aiheluokka: ISO 19115 Topic Categories
Alan mukainen avainsana:
Avainsanat: geofysiikka, geofysikaaliset menetelmät, magneettiset menetelmät, sähkömagneettiset menetelmät, radiometriset menetelmät, matalalentokartat, näennäinen ominaisvastus, lentomittaukset, magneettiset kartat, aerosähkömagneettiset kartat, gammasäteilykartat
Asiasanasto: Geosanasto
Paikan mukainen avainsana:
Avainsanat: Suomi
Asiasanasto: Geosanasto
Esiintymän mukainen avainsana:
Avainsanat:  
Asiasanasto:  
Aikajakson mukainen avainsana:
Avainsanat: 1972-2007
Asiasanasto:  
Teeman mukainen avainsana:
Avainsanat: Geotieteet (geoscientificInformation)
Asiasanasto: ISO 19115 Topic Categories
Teeman mukainen avainsana:
Avainsanat: Geologia
Asiasanasto: GEMET - INSPIRE themes, version 1.0
Teeman mukainen avainsana:
Avainsanat: geofysiikka, aerogeofysiikka
Asiasanasto: Geosanasto
Tiivistelmä: GTK on tehnyt geofysikaalista lentomittauskartoitusta ns. matalalentomittauksena vuosina 1972-2007. Lentokorkeutena on ollut 30-40 metriä ja lentolinjojen väli on ollut pääasiassa 200 metriä. Mitatut geofysikaaliset suureet ovat: maan magneettikenttä, maankamaran sähkömagneettinen kenttä ja luonnon oma gammasäteily. Magneettisissa mittauksissa mitataan maan magneettikentän voimakkuutta (magneettivuon tiheyttä) ja mittaustuloksena saatava suure on kokonais- eli totaalimagneettikentän voimakkuus. Sähkömagneettisilla mittauksilla saadaan tieto maankamaran sähköisistä ominaisuuksista. Mittaussuureina saadaan reaali- ja imaginaarikomponentti. Mittaussuureista on myös laskettu näennäinen ominaisvastus sekä lähteen syvyys. Mittaustaajuuksia on ollut 1, 2 tai 4. Gammasäteilymittauksilla mitataan maankamarasta emittoituvaa gammasäteilyä. Mittauksissa rekisteröidään uraanin (U238), toriumin (Th232) ja kaliumin (K40)) aiheuttamaa gammasäteilyä. Mittauksille on tehty lukuisia menetelmä-, taso- ja muita korjauksia ja lopuksi aineistosta on tuotettu KKJ-lehtijaon mukaiset 1:20 000 mittakaavaiset, topografisella pohjakartalla varustetut värilliset sama-arvokartat HP-RTL formaatissa ja ne on muunnettu myöhemmin PDF-formaattiin.
Käyttötarkoitus:

Geofysikaaliset matalalentokartat soveltuvat malminetsintään, kallioperäkartoitukseen, maaperätutkimuksiin ja ympäristötutkimuksiin alueellisessa mittakaavassa. Tarkempaa tutkimista varten on olemassa, näidenkin karttojen pohjana oleva, käsitelty linjakohtainen data (.XYZ), josta voidaan tehdä tulkintoja.

MAGNEETTISISTA KARTOISTA

Magneettisten ominaisuuksien vaihtelu maankamarassa aiheuttaa mittaustuloksiin paikallisia magneettisia vaihteluita eli anomalioita. Magneettisten mittausten syvyysulottuvuus voi olla satoja metrejä, joskus jopa kilometrejä. Laajemmat tasaiset anomaliavyöhykkeet antavat viitteitä syvältä tulevista magneettisista muodostelmista ja terävät, sivusuunnassa nopeasti vaihtelevat anomaliat viittaavat pinnan lähellä oleviin muodostumiin. Anomalioista voidaan tulkita magnetoituman sijaintia, laajuutta, syvyyttä, asentoa ja voimakkuutta. Tulkinnassa päätellään esiintymän kivilajia, kokoa ja ominaisuuksia. Kivilajien ohella geologisesta rakenteesta kuten ruhjeista ja rikkonaisuusvyöhykkeistä saadaan tietoa. Magneettista menetelmää käytetään laajalti apuna kivilajirajojen määrittämiseen sekä lisäksi malminetsintään ja geoteknisiin tutkimuksiin.

SÄHKÖMAGNEETTISISTA KARTOISTA

Maa- ja kallioperän sähkönjohtavuus vaihtelee suuresti. Kivilajin sähkönjohtavuus riippuu johdemineraaleista ja niiden määrästä ja erityisesti niiden esiintymistavasta. Yhtenäisen johtavan kappaleen sähkönjohtavuus on huomattavasti parempi kuin piroitteisen mineraalin aiheuttama sähkönjohtavuus. Heikosti sähköä johtavilla kivilajeilla voimakas magneettisuus (magneettinen suskeptibiliteetti) aiheuttaa negatiivisen reaalikomponentin. Ilmiötä kutsutaan magnetiittiefektiksi, koska ilmiön aiheuttaja on magnetiitti.

Maalajien sähkönjohtavuus on huomattavasti heikompaa ja parhaiten sähköä johtavat savikot. Maaperän vesipitoisuus vaikuttaa myös johtavuuteen siten, että hienot maalajit, jotka sisältävät paljon vettä, johtavat paremmin kuin kuivat ja karkeat hiekat ja sorat. GTK:n elektromagneettisten lentomittausten syvyysulottuvuus on kymmeniä metrejä. Jos maan pinnassa on hyvä johde, syvyysulottuvuus on pienempi, mutta jos johteen yläpinnasta pintaan saakka on huonosti johtavaa ainesta, voi syvältäkin (n. 100m) tulla esiin hyvin johtava esiintymä. Reaalikomponentti kuvaa paremmin hyviä johteita ja imaginaari heikompia johteita, jotka usein liittyvät veteen, kuten suot, järvet ja kosteikot. Jos on käytettävissä useampi taajuus (2- tai 4-taajuusjärjestelmä) matalin taajuus sopii paremmin hyville ja syvemmällä sijaitseville johteille ja korkein taajuus kertoo parhaiten pinnan lähellä olevien huonommin johtavien rakenteiden ominaisuuksista. Malminetsinnän ja geologisen kartoituksen ohella sähköistä menetelmää voidaan hyödyntää ympäristö- ja geoteknisissä tutkimuksissa.

Näennäisen ominaisvastuksen arvot ovat suuntaa antavia ja ne eivät useinkaan kerro pinnalla olevan aineksen johtavuudesta, vaan ylipäänsä johteesta, joka voi sijaita syvemmälläkin. Näennäistä ominaisvastusta laskettaessa mallina on käytetty puoliavaruutta, mikä ei useinkaan kuvaa paikallista geologista rakennetta, ja siksi sen tuloksia on käytettävä vain suuntaa antavina ja laajojen alueiden arvioina, ei pistemäisesti. Näennäisen ominaisvastuksen etuna on kuitenkin pidettävä sen riippumattomuutta lentokorkeuden vaihteluista, toisin kuin reaali- ja imaginaarikomponenttien.

GAMMASÄTEILYKARTOISTA

Suurin osa maanpinnalla havaitusta gammasäteilystä tulee noin 10 - 40 cm:n syvyydeltä ja siten Suomessa jäätiköitymisen vaikutus, paksut irtomaapeitteet ja kosteikot rajoittavat menetelmän soveltuvuutta. Radiometriset menetelmät soveltuvat sekä malminetsintään että geologiseen kartoitukseen. Kivilajien välinen vaihtelu sekä erilaiset geologiset prosessit ovat havaittavissa radiometrisin mittauksin. Malminetsinnässä tärkeimpänä on ollut uraaninetsintä, mutta menetelmä soveltuu myös muiden mineraalien kuten kullanetsintään. Maaperätutkimuksissa menetelmää on sovellettu moreenien luokitukseen ja turvetutkimuksiin. Hienoainespitoisuuden kasvaessa moreenien vesipitoisuus kasvaa ja se aiheuttaa gammasäteilyn vaimenemisen. Vastaavasti turvetutkimuksissa tätä veden aiheuttamaa gammasäteilyn vaimenemista on käytetty apuna soiden luokittelussa ohut- ja paksuturpeisiin soihin. Karttojen anomalioiden värit on määritelty lentoaluekohtaisesti ja siten niiden avulla ei voida suoraan päätellä gammasäteilyn voimakkuutta eri puolilla Suomea, vaan se selviää vertaamalla väriä histogrammijakaumassa numeroarvoihin tai katsomalla sama-arvokäyrien numeroarvoja.

SIVILISAATION VAIKUTUKSET

Kaikki kartoissa näkyvät anomaliat eivät välttämättä johdu pelkästään luonnon maa- tai kallioperän ominaisuuksista, vaan siellä näkyy usein myös sähkölinjojen, rautateiden, rakennusten ja muiden ihmisen aikaansaamien kohteiden vaikutusta. Tätä esiintyy erityisesti sähkömagneettisissa kartoissa.

Myötävaikuttanut taho: Kar-Air Malmilento Suomen ilmailuopisto Utin Lento
Viitedokumentti: http://tupa.gtk.fi/julkaisu/specialpaper/sp_039.pdf
http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/q17_9_95_1.pdf
Tietoaineiston kieli: Suomi, Englanti
Status: Valmis
Ylläpitotietojen tiedot:  
Ylläpitotiheys: Ei suunnitteilla
Päivityksen laajuus: Tietoaineisto
Resurssin/Aineiston rajoitteet:
Käyttökelpoisuus: Aineisto soveltuu lähinnä alueelliseen tutkimukseen.
Lainmukaiset rajoitteet:  
Saantirajoitteet: Lisenssi
Käyttörajoitteet: Tekijänoikeus
Lupateksti: © Geologian tutkimuskeskus
Turvallisuusrajoitukset:  
Turvaluokittelu: Julkinen
Sijaintitiedon esitystapa: Kartta
*Prosessointiympäristö: Microsoft Windows 7 Version 6.1 (Build 7601) Service Pack 1; Esri ArcGIS 10.1.1.3143
Sijaintitiedon erotuskyky: Mittakaava murtoluvun nimittäjällä ilmaistuna 20000
Maantieteellinen kattavuus:  
*Kattavuuden esittämistapa: Kattavuus maantieteellisessä koordinaatistossa
*Suorakaide rajaa aineiston: Kyllä
*Länsi: 76825.2874
*Itä: 735431.5043
*Pohjoinen: 7776754.0998
*Etelä: 6632157.8924
Muu kattavuustieto:  
Maantieteellinen laajuus:  
Rajoittaa suorakulmion:  
*Kattavuuden esittämistapa:  
*Suorakaide rajaa aineiston:  
Länsi:  
Itä:  
Pohjoinen:  
Etelä:  
Ajallinen kattavuus:  
Aloitus pvm:  
Lopetus pvm:  
Sijainnillinen ja ajallinen kuvaus:  
Kuvailu:

Takaisin

Koordinaattijärjestelmä
Vertausjärjestelmän tunniste:
Arvo: Ei georeferoitu
Nimiavaruus:  
Aikaviite:  
Tunnisteen tyyppi:  

Takaisin

Aineiston laatutiedot
Alkuperätiedot:  
Historia:

Vuosikymmenten varrella aineistoa on mitattu eri lentokoneilla ja erilaisilla mittausjärjestelmillä ja siten aineisto ei ole täysin yhtenäistä ja sen laatu on eri vuosina eritasoista. Aineisto on kuitenkin kerätty ja tallennettu systemaattisesti sekä yhtenäistetty mahdollisuuksien mukaan. Paikannustarkkuus on myös vuosien varrella vaihdellut. Vuosien 1972 - 1975 paikannus perustuu pelkästään kiintopistesidontoihin, jolloin tarkkuus kiintopisteiden kohdalla on luokkaa 50-100m, pisteiden välillä epätarkempaa. Vuonna 1976 käyttöön saatiin Doppler-navigointilaite, jolloin myös kiintopisteiden välillä pystyttiin pitämään tarkkuus suunnilleen samana kuin kiintopisteiden kohdalla. Vuonna 1993 siirryttiin differentiaaliseen GPS–järjestelmään, ja tällöin tarkkuudessa päästiin metrin kertaluokkaan.

Magneettisen sidonnan apuna on käytetty Ilmatieteen laitoksen toimittamia geofysikaalisten observatorioiden keräämiä magneettikentän tuntikeskiarvoja.

Prosessointihistoria:

Mitatuille alkuperäisille magnetometrimittaustuloksille on tehty mittausvuonna perustarkistukset ja loogiset korjaukset. Sen jälkeen koko lennon data on jaettu lentolinjakohtaiseksi dataksi ja siihen on yhdistetty koordinaattitieto. Magneettiset mittaustulokset lentokoneesta käsin vaativat menetelmäkorjauksia, jotta muuttuvat häiriötekijät saadaan eliminoitua mahdollisimman tarkasti. Lentokone itsessään on magnetoitunut kappale ja se aiheuttaa korjaamattomana lentokoneen asennosta ja lentosuunnasta riippuvan virheen. Automaattisella kompensoinnilla korjataan koneen alati muuttuvasta asennosta aiheutuvaa virhettä. Kompensointia ei ole ollut alun perin käytössä, vaan se tuli mukaan vasta 90-luvun puolessa välissä. Etukäteen määritellyllä suuntakorjausarvoilla puolestaan saadaan lentosuunnasta aiheutuva virhe minimoitua. Maan magneettikenttä muuttuu hitaasti vuosien mittaan ja se vaatii korjausta mittaustuloksista, jotta useamman vuosikymmenen kuluessa mitatut arvot voidaan yhdistää tarkasti samaan tasoon. Lisäksi mittaustapahtumassa ja rekisteröinnissä syntyvä viive sekä koneen hydraulipumpun aiheuttamat valeanomaliat on korjattu aineistosta pois. Lopuksi aineistoa on tasokorjattu eri menetelmin eri aikoina. Vaatimukset vuosien mittaan ovat kasvaneet, mahdollisuudet korjata aineistoa ovat parantuneet sekä mittalaitteet ovat kehittyneet. Siksi aineisto ei laadultaan ole samanlaista kauttaaltaan. 70- ja 80-luvuilta peräisin oleva data saattaa sisältää kymmenien nT:n tasoeroja viereisten lentolinjojen välillä. Aineiston laatua parannetaan lähivuosina tasokorjaamalla aineisto uudelleen.

Alueelliset mittausaineistot on interpoloitu rasterikuvaksi 50 m x 50 m pisteverkkoon. Interpolointimenetelmänä on käytetty 'Minimum curvature' -algoritmia. Eri vuosina tehtyjen mittaustulosten yhtenäistämiseksi DGRF1965.0 referenssikenttä on poistettu. Tämän jälkeen alueelliset mittaukset on yhdistetty koko maan kattavaksi rasterikuvaksi, jossa magneettisen anomaliakentän standardipoikkeama on 300 nT luokkaa. Pisteverkkoa on saatavilla eri tiheyksillä, 50m x 50m, 100m x 100m, 200m x 200m, 400m x 400m, 500m x 500m ja 1km x 1km. 1 km:n pisteverkko on ilmaiseksi jakelussa.

Prosessointiympäristö:

Kotimaan lentokartoitusmittaukset on tehty DC3 (1972-1979), Twin Otter (1980-2007) ja Cessna Caravan (2000-2006) lentokoneista käsin. Lentokoneiden operaattoreina ja omistajina ovat toimineet: Kar-Air, Malmilento, Suomen Ilmailuopisto ja Utin Lento.

Magneettiset ja säteilymittaukset on tehty kaupallisilla instrumenteilla, sähköiset Geologian tutkimuskeskuksessa rakennetuilla mittalaitteilla. Ohjelmistot ovat alkuaan olleet kokonaan GTK:ssa tehtyjä ja vasta 90-luvun puolessa välissä siirryttiin käyttämään joiltakin osin kaupallisesti saatavissa olevia ohjelmistoja lähinnä interpoloinnissa ja visualisoinnissa (Geosoft Oasis Montaj, ErMapper ja Interpid). 90-luvun puoleen väliin saakka käytettiin Etelä-Suomen yksikön keskustietokonetta ja mikroaikakauden alkaessa siirryttiin mahdollisuuksien mukaan käyttämään henkilökohtaisia PC:tä ja edelleen kannettavia PC:tä kentällä.

Aineiston laaturaportti - Sääntöjenmukaisuus:
INSPIRE-sääntöjenmukaisuus:  
Määrittely:  
Aikaviite:  
Toiminto:  

Takaisin

Aineiston jakelutiedot
Jakelija:  
Yhteystiedot:  
Nimi: Aineistomyynti
Organisaation nimi: Geologian tutkimuskeskus
Rooli: Omistaja
Puhelinnumero: 0295030000
Fax-numero: 0295032901
Osoitetiedot: PL 96 (Betonimiehenkuja 4)
02150 ESPOO
Sähköpostiosoite: geodata@gtk.fi
Saatavilla oleva formaatti:
Jakeluformaatin nimi: Ei saatavissa INSPIRE-yhteensopivassa muodossa
Jakeluformaatin nimi: Microsoft Windows 7 Version 6.1 (Build 7601) Service Pack 1
Jakeluformaatin nimi:  
Jakeluformaatin versio:  
Jakeluformaatin määrittely:  
Tilausohjeistus:  
Maksut ja maksuaika:  
Palvelutunnit:  
Tilausohjeet:  
Siirtovaihtoehdot:  
Online-lähde:
Online-osoite (URL): Tuotelinkki (hakku.gtk.fi)
Jakelutapa: Lataaminen
Offline-jakelu:
Median nimi:  

 

Takaisin