Happamien sulfaattimaiden kartoituksen vaiheet ovat:
(1) esiselvitys, jossa kootaan tutkimusaineisto sekä
tehdään kartoitussuunnitelma (2) varsinainen
maastokartoitus (3) laboratorioanalyysit ja inkubointi
sekä (4) kartoitusaineiston käsittely ja viimeistely,
(5) raportointi sekä (6) esiintymistodennäköisyyttä
kuvaavien karttojen laadinta sekä tutkimuspisteiden
riskiluokitus tutkimusaineiston perusteella.
Maastokartoitukseen kuuluvat maaperän
kairausprofiilien (profiili- ja piikityspisteet) kuvaus,
maaperänäytteiden otto ja pH mittaukset. Maastohavainnot
tehdään suurimmalta osaltaan tieverkoston läheisyydestä.
Maastossa kerätyistä näytteistä osa valitaan
lähetettäväksi tarkempiin laboratorioanalyyseihin
monialkuainemäärityksiä sekä mahdollisia rakeisuus- ja
humusmäärityksiä varten. Analysoitavat näytteet valitaan
siten, että ne edustavat tutkimusaluetta sekä eri
litologioita mahdollisimman kattavasti ja tukevat
karttojen laadintaa. Kaikista näytteistä mitataan myös
pH 8-16 viikon hapetusjakson jälkeen (inkubaatio).
Happamien sulfaattimaiden esiintymisen
todennäköisyyttä kuvaavat aluemuotoiset (polygonit)
kartat digitoidaan ArcMap:ohjelmistolla tai mallinnetaan
monimuuttuja-analyysin avulla. Lähdeaineistona
kartanpiirrossa käytetään seuraavia aineistoja:
- Maastohavainnot ja laboratorioanalyysien tulokset
(primääriaineisto)
- Maaperäkartat 1:20 000 ja 1:200 000 (GTK)
- Turvekartoitusaineisto (GTK)
- Matalalentogeofysiikka (GTK)
- Sähkönjohtavuuden imaginäärikomponentti (3 kHz)
- Sähkönjohtavuuden reaalikomponentti (3 kHz)
- Sähkönjohtavuuden näennäinen ominaisvastus (3 kHz)
- Maanmittauslaitoksen maastotietokanta
- Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisto
1: 250 000 mittakaavaisessa kartassa
esiintymistodennäköisyyteen perustuvia luokkia on neljä:
Suuri, kohtalainen, pieni, hyvin pieni. Mikäli kartta
tuotetaan automaattisen mallinnuksen avulla,
tarkistetaan se suhteessa primäärihavaintoihin ja
lähtöaineistoihin. Karttojen oikeellisuuden ja
yhdenmukaisuuden tarkistaa vastuussa oleva geologi.
Mikäli kartta valmistetaan monimuuttuja-analyysillä,
käytetään mallinnuksessa empiiristä lähestymistapaa.
Käytetyt empiiriset (tieto-ohjatut) menetelmät ovat
painoarvomenetelmä ja neuroverkot. Osin voidaan
hyödyntää myös taito-ohjattua sumean logiikan
menetelmää. Nämä analyysimenetelmät kuuluvat ArcSDM
-sovellukseen (=spatial data modeller), jonka ovat
kehittäneet U.S. Geological Survey (USGS) ja Geological
Survey of Canada (GSC). Monimuuttuja-analyysissä
integroidaan tapauskohtaisesti aerogeofysiikan, maa- ja
kallioperän aineistoja sekä korkeusaineistoa
pyrkimyksenä löytämään niiden väliset spatiaaliset
yhteydet primääritulosten kanssa. Näin voidaan tehostaa
happamien sulfaattimaiden levinneisyyden paikantamista.
Kaikilla em. mallinnustavoilla saadaan lopputuloksena
happamien sulfaattimaiden levinneisyys
todennäköisyyksinä. Todennäköisyyden luotettavuuden
arvioimiseksi kaikista mallinnustuloksista piirretään
ns. ROC -käyrät (engl. Receiver Operating
Characteristic) SPSS -tilasto-ohjelmalla. Analyysin
avulla tuotettua polygonimuotoista aineistoa muokataan
ja korjataan vielä tarvittaessa manuaalisesti suhteessa
primääri- ja tausta-aineistoon.
Kairauspisteiden attribuuttien ja
laboratorioanalyysien tulosten perusteella
kairauspisteet riskiluokitellaan ja aineistosta
koostetaan kairauspisteille kohdennettavat pistekortit.
Pistekorteilla esitetään muun muassa maaperän
litostratigrafia ja laboratorioanalyysien tulokset.
Kartoituksen perustiedot sekä karttatuotannon
lähdeaineistot kootaan myös taulukkomuotoon.
Karttatuotannon lopputuotteena ovat koordinaatistoon
sidotut polygonit, tutkimuspisteet ja pistekortit, jotka
kuvaavat sulfidisedimenttien alueellista esiintymisen
todennäköisyyttä sekä ominaisuuksia tutkimuspisteittäin.
Kartoituksen aikana kerätty aineisto tallennetaan GTK:n
geotietojärjestelmään (GTJ).
Happamien sulfaattimaiden 1:250 000 aineistot
julkaistaan digitaalisessa muodossa
valuma-aluekohtaisesti GTK:n karttapalvelussa.
Palvelussa esitetään sulfaattimaiden
esiintymistodennäköisyyttä kuvaavat polygonit,
tutkimuspisteet riskiluokiteltuna polygoni-tason päällä,
tutkimuspisteiden pistekortit sekä kartoituksen ja
karttatuotannon taustatiedot taulukkomuodossa. Kuvauksen
mukainen kartoitus ja kartoitusmenetelmien kehitys on
alkanut GTK:ssa vuonna 2010 CATERMASS Life+ hankkeen
(2010-2012) myötä.
|